:: Matka Pohjoiseen
AC Oulu - FC Haka 30.9

Lähtöasetelmat tälle matkalle eivät olleet kovin otolliset, sillä torstaina vain kolme päivää aiemmin paikallisvastustaja Tampere United oli kaatanut Hakan 2-1 lisäajalla tulleella maalilla. Samalla karisivat suurimmat toiveet Veikkausliigan voitosta ja kultajuhlista. Tunnelma oli silti kaikesta huolimatta yllättävänkin korkealla ja usko omien mestaruuteen eli edelleen. Pitkään oli näyttänyt myös siltä, että matkalle lähdetään kahden miehen voimin, mutta lauantai-iltapäivänä tullut puhelu varmisti lopulliseksi lähtijämääräksi kolme henkeä.

Sunnuntai valkeni kovin syksyisenä. Hieman vajaat kymmenen astetta ja ulkona pientä tuulenvirettä, mutta siitäkin huolimatta mielessä vilkkui jo lämpimästi illan ottelu Castrenin kentällä. Aamukahvien jälkeen olo alkoi olla jo hieman levoton, voisipa jo lähteä… Varttia vaille kymmenen oli jo aika lähteä matkaan ja ennen Toijalan rautatieasemaa seuraava etappi oli noukkia ”Johtaja” kyytiin. Matkaeväät ja sekoitussuhteet vielä kuntoon paikallisessa Sääksmäentien kuppilassa ja ei muuta kuin nokka kohti Toijalan rautatieasemaa, mistä junan olisi määrä jatkaa klo 11.31 kohti Oulua. Yhteydenotto Riihimäellä jo junaan nousseeseen ”Ewoodiin” kertoi junan olevan aikataulussa ja näin määränpäähämme päästäisiin jatkamaan ilman turhia viivytyksiä. Nousimme ”Johtajan” kanssa vaunuun numero 5, mistä liput oli ennakkoon ostettukin ja siellä myös ”Ewoodkin” jo odotteli. Tervehtimisien ja kuulumisien vaihdon jälkeen juna lähti liikkeelle…

Matkaa oli kohtuullinen matka taitettavana, joten samalla piti myös aikaa jotenkin tappaa. Puheenaihe pysyi pääosin tiukasti jalkapallossa ja Hakan lisäksi pohdimme myös hieman Lahden ja HJK:n tilanteita seuraavalle kaudelle. Myös muutamia knoppikysymyksiä heitettiin ja ristikoita yritettiin ratkoa, mutta mikään ei oikein innostanut. Toivottavasti peli illalla ei ole yhtä ponnetonta ja löysää nysväämistä. Sienäjoen aseman jälkeen olikin jo pakko päästä kahvikupposelle ravintolavaunuun, missä huomasimmekin ettemme ole ainoita Hakan kannattajia, jotka peliin ovat suuntaamassa. Monilta fanireissuilta tuttu kasvo istui jo vaunussa ja nautti omaa lounastaan. Itse olimme päättäneet haukata vain jotain kevyttä ja suunnitelmissa oli eksyä syömään paremmin vasta Ouluun päästyämme. Jalkapalloaiheiseen keskusteluun liittyi mukaan myös kahden oululaismiehen seurue viereisestä pöydästä ja jutustelua jatkettiin aina Kokkolaan asti ja vähän sen jälkeenkin. Kahvien, virvoitusjuomien ja sämpylöiden jälkeen menomatka alkoikin pikkuhiljaa jo kääntyä loppusuoralle, kuka kaivoi vielä mp3-soittimensa esille ja kuka yritti vielä ratkoa kesken jäänyttä ristikkoa.

”Seuraavana Oulu, Uleåborg” –matka oli pitkä, mutta silti mielessä kävi kysymys nytkö jo ?- kaikui Intercity-junan kaiuttimesta. ”Täällä sitä ollaan”. Ouluun ei moneen vuoteen ole pelimatkaa tarvinnut tehdä ja silloisella joukkueen tahdilla näytti, että tämä sama Oulun reissu jäisi viimeiseksi myös pariin tulevaan vuoteen. Tietyllä tapaa kyse oli siis myös hyvin ainutlaatuisesta fanimatkasta, viimeisestä tuskin, mutta ehkäpä pariin vuoteen tänne ei pääsekään enää. Rautatieaseman välittömässä läheisyydessä näkyi olevan heti monenlaista ruokapaikkaa. Oli kiinalaista, italialaista ja valinnanvaraa oli. Valitsimme kuitenkin ensimmäisen paikan, minkä olimme jo katseellamme tavoittaneet ja paikan nimi oli Pizzeria Finlandia. Päällepäin paikka olisi voinut olla siistimpi ja houkuttelevampikin, mutta sisälle astuttuamme huomasimmekin, että kysehän onkin kohtuullisen viihtyisästä paikasta. Asiakaskuntaakin oli varsin hyvin paikalla, mutta löysimme silti pöydän itsellemme. Tila oli sisustettu hieman kreikkalaiseen tyyliin sopien ja valaistuskin oli tunnelmallisen hämärä. Tilasimme tarjoilijalta, joka myös taisi olla kreikkalaista alkuperää, pöytäämme kaksi kebab-annosta ja yhden pizzan. Pizza tuntui maistuvan, eikä kebabeissakaan suurta vikaa ollut, mutta jos ruoasta olisi ollut kyse niin olisin kyllä jäänyt mieluummin Valkeakoskelle ja ostanut kebabini täältä. Onneksi reissun tarkoitus oli kuitenkin jalkapallo ja siitä puheen ollen ottelun alkuun ei ollutkaan enää pitkälti aikaa.

Lähdimme kävelemään kohti Castrenin kenttää vaikka ”Johtaja” tahtoikin kyseenalaistaa suuntamme moneen otteeseen. Kuka tietää, johtuiko vahvoista epäilyistä reittiä kohtaan vai mistä, mutta pikku hiljaa ”Johtajan” mielenkiinnon alkoivat viedä paikallisten asuinkompleksien pihoilla kasvavat sienet. Matka ei ollut paha taitettavaksi jalkaisin ja perille löydettiin suhteellisen helposti, vaikka itse satuinkin kokeilemaan kovuutta ohi 40km/h viilettävän paikallisen skootterikuskin kanssa. Vältyimme kuin ihmeen kaupalla suurelta joukkomyllytykseltä ja jatkoimme suorinta tietä lippuluukulle. Liput ostettuamme kysyimme sitten eräältä naispuoliselta järjestyksenvalvojalta, että halutaanko vieraskannattajat mahdollisesti sijoittaa johonkin tiettyyn paikkaan. Kolmen hengen seurueesta jokaisella oli oman joukkueemme kaulahuivi kaulalla, kahdella pelipaita, yhdellä Hakapeliitat-huppari ja Hakan lippu. ”Ai ootteko te muka vieraskannattajia?” Jep jep. Vajaan minuutin odottelun jälkeen meille näytettiin paikkamme vastakkaiselta puolelta kenttää, joten pari rivakampaa kävelyaskelta piti ottaa ehtiäksemme paikoillemme. Kenttä oli jo tyhjennetty ja joukkueet olivat marssimassa kentälle hetkenä minä hyvänsä. Vain puolisen minuuttia siitä, kun olimme paikoillemme päässeet puhalsi Heikki Pajunen ottelun käyntiin. ”Tästä se lähtee…”

…, mutta voiko ottelu enää synkemmin alkaa. Kotijoukkue avaa maalihanat jo ajassa 1.30. Kuin varkain AC Oulun hyökkääjä Edereho tuikkaa oikealta tulleen keskityksen Haka-puolustuksen keskeltä ohi Dovbnyan. Karmaiseva alku ja karmaisevat ovat myös seuraavat parikymmentä minuuttia, kunnes Haka herää otteluun ja saa hallinnan itselleen. Tunnelma ei ole omassa seurueessamme korkealla, mutta oululaiskatsojien mieli on korkealla. Katsomoiden läheisyys muodostaa kentälle –ei nyt aivan hornankattilamaista tunnelmaa – tietyllä tapaa varsin tiiviin tunnelman. Vajaat 2500 katsojaa saa ensimmäiseltä puoliajalta sen mitä tuli katsomaankin. Heidän oma joukkueensa johtaa 1-0 ja näillä lukemilla pistepottiin olisi tarttumassa kolme tärkeää lisäpistettä putoamistaistoa ajatellen. 2-0 –johtokaan ei ollut kaukana, sillä Titi Essomba pääsi murtautumaan laidalta vapaaksi ja laukoi ylähirteen. Lisää jobin postia Haka-leiriin tuli kapteeni Juuso Kangaskorven loukkaannuttua. Jo valmiiksi puolustuslinjasta olivat sivussa keskuspuolustajat Petri Viljanen ja Kalle Parviainen. Mikko Manninen joutui tippumaan laitapuolustajaksi saaden omalle paikalleen Janne Mahlakaarron. Myöhemmin toisella puoliajalla he vaihtelivat pelipaikkojaan ja sekoittivat näin Oulun vasenta laitaa. Toinen puoliaika oli jo Hakan hallintaa ja kaivattu tasoitus saatiinkin reilun tunnin pelin jälkeen, kun Vallu Popovitshin keskitys tuli suoraan Jani Kauppilalle. Kauppila teki oman avausmaalinsa tämän kauden Veikkausliigassa ja samalla Hakan avausosuman tässä ottelussa. Heti tasoituksen jälkeen Vallulla oli oma paikkansa viedä Haka johtoon, mutta laukaus viuhui vain parikymmentä senttiä ohi Jani Vianderin vartioimasta maalista. Pelin lopussa tunteet kävivät ajoittain todella kuumina ja AC Oulun Titi Essomban lennettyä ulos kahdella varoituksella, kuumenivat oululaiskatsojien tunteet todella. Toinen varoitus tuli vielä Essomban tultua kentälle ilman tuomarin lupaa oltuaan ensin kentän laidalla paikkailtavana. Tämän seurauksena myös Oulu-valmentaja Mark Dziadulewicz joutu poistumaan katsomon puolelle Heikki Pajusen määräyksestä. Lopputulos 1-1 oli pettymys varmasti molemmille joukkueille. Molemmat olisivat tarvinneet täyden pistepotin omissa taisteluissaan, Haka mestaruustaistossa ja Oulu putoamistaistossa. Pelaajien palkitsemisen jälkeen Hakan pelaajat tulivat kiittämään joukkoamme ja me kiitimme heitä. Olimme pelin aikana tehneet parhaamme, sen minkä kolmen ihmisen voimin nyt pystyy tekemään.

Pelin jälkeen lähdimme hiljalleen kulkemaan takaisin kohti rautatieasemaa. Ouluun olisi kenties voinut tutustua paremminkin, mutta seuraavan päivän velvoitteet painoivat päälle. Paikallisia skootterikuskeja oli paljon ja niiden kanssa sai jälleen paluu matkalla olla erittäin tarkkana. "Voi tätä suurkaupungin vilskettä." Paluumatkalla puhuttiin hieman AC Oulun joukkueesta ja pääosin mielipide oli se, ettei sen kyllä tuolla materiaalilla pitäisi olla sarjajumbona. Mikäli putoaminen kutsuu kauden päätteeksi saattaa monen Oulu-pelaajan työnantaja vaihtua. Rautatieaseman kioskilta ostimme vielä paluumatkalle hieman evästä. Juna oli viitisen minuuttia myöhässä, mutta sillä ei sinänsä ollut kauheasti väliä. Eväät ostettuamme nousimme junaan, jossa -ilmeisesti myöhäisestä työvuorosta johtuen- VR:n konduktööri innostui hassuttelemaan seurueemme kanssa usean minuutin. Sama "konnari" tuli vielä myöhemminkin junan lähdettyä pilailemaan kanssamme. Juna lähti liikkeelle lopulta 21.43, joista muutama tunti eteenpäin vaunussamme meininki oli hyvinkin leppoisa ja lennokas. Puheenaiheet eivät pysyneetkään enää totutusti jalkapallossa vaan nyt intouduttiin parantamaan maailmaa oikein olan takaa. Aloimme keskustelemaan energiamuodoista, Tsernobylin ydinonnettomuudesta jne., mutta mukaan mahtui annos myös kannattajaryhmämme historiaa ja tulevaisuutta. Kokkolan jälkeen alkoi kuitenkin pitkä matka jo väsyttää ja kaikki yrittivät nukkua parhaimpansa mukaan, enemmän tai vähemmän.

"Ewood" jatkoi Toijalasta vielä Riihimäelle, mutta "Johtajan" kanssa poistuimme tässä. Olisiko kello ollut 05:07, astuessamme junasta ulos. Kaikenkaikkiaan matka oli hyvä, siitä huolimatta, että mestaruustaistossa oltiin nyt koettu paha takaisku. Kiitos kuitenkin matkaseurueelle ja kiitos myös hakan joukkueelle, ilma teitä ei matkaan olisi lähdetty.

Kirjoittanut: Moretti

Kuvia ottelusta (acoulu.fi)
http://www.acoulu.fi/fi/uutiset/view/1191265590.html